Eräänä sievänä viikonloppuna Tyylilyylini oli saanut upean idean maalata kissastaan farkkutakkiin selkämerkin. Tulos oli huikean kaunis ja juuri sekä kissan, että omistajansa näköinen. Kun kehuin takkia, sanoi Tyylilyyli, että tee sinäkin vastaava Ti-Ti-Uusta. Jätin asian muhimaan, eihän minulla ollut edes oikeanlaista takkia, mutta seuraavalla viikolla kirpputorilla käännähtäessäni törmäsin mukavan malliseen biker-liiviin, ja päätin että tämä se on.
Loppu tapahtuikin nopeasti ja helposti: puuvillakangasta minulla oli kotona venymässä jokunen tilkku, aloin siis tuumasta toimeen ja rupesin raapustamaan karvakuonomme piirteitä kankaalle kangastussien avuin. Olin aiemmin käynyt hakemassa Hyväriseltä muutaman uuden sävyn tussiarsenaaliini, jotta saisin muotokuvaan leikkisyyttä ja hieman erilaisia yksityiskohtia.
Koska koiramme on täysverinen kukkaistyttö, sai hän laskea suloisen turpansa kukkaniitylle. Näin sain kuvaan vielä lisää värejä tuomaan iloa. Alun takkuilun jälkeen totesin, että lopputulos muistuttaa kuin muistuttaakin Titityytä - kaikki olikin kiinni varjostuksista ja värieroista, sen vuoksi pelkät ääriviivat eivät soittaneet mitään kelloja.
Iloista lähikuvaa karvatassumme naamasta. Huomatkaa suupielten ruskea mähmä, joka on jo pinttynyt turkkiin kaiken sottaisen nuuskimisesta. Huomionarvoista on myös nassun varjostuksessa käytetyt violetti ja sininen sävy. Kun sain kuvan piirretyksi, leikkasin sen muoroja mukaillen irti, neulasin liivini selkään ja siksakkasin kiinni. Siinä komeilee, virallinen Tyylilyylien jengiliivi! Kannan sitä ylpeydellä ja rakkaudella.
Loppuun vielä pikkuinen kurkistus joulumyyjäispöytämme antiin - pieni erä printtejä tekemistäni vesiväritöistä on tulossa myyntiin silloin!
Niin joo. Valmistuin silloin 2014 keväällä, mutta pääsin Lapin Yliopistoon vaatetussuunnittelulle tänä syksynä, ja olen ollut ahkera ja työteliäs opiskelija jo kaksi kuukautta! Jee.
-Juulianna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti