keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Selkämerkki koiramme kuvasta ynnä joulumyyjäisprinttiä

Eräänä sievänä viikonloppuna Tyylilyylini oli saanut upean idean maalata kissastaan farkkutakkiin selkämerkin. Tulos oli huikean kaunis ja juuri sekä kissan, että omistajansa näköinen. Kun kehuin takkia, sanoi Tyylilyyli, että tee sinäkin vastaava Ti-Ti-Uusta. Jätin asian muhimaan, eihän minulla ollut edes oikeanlaista takkia, mutta seuraavalla viikolla kirpputorilla käännähtäessäni törmäsin mukavan malliseen biker-liiviin, ja päätin että tämä se on. 

Loppu tapahtuikin nopeasti ja helposti: puuvillakangasta minulla oli kotona venymässä jokunen tilkku, aloin siis tuumasta toimeen ja rupesin raapustamaan karvakuonomme piirteitä kankaalle kangastussien avuin. Olin aiemmin käynyt hakemassa Hyväriseltä muutaman uuden sävyn tussiarsenaaliini, jotta saisin muotokuvaan leikkisyyttä ja hieman erilaisia yksityiskohtia.  




Koska koiramme on täysverinen kukkaistyttö, sai hän laskea suloisen turpansa kukkaniitylle. Näin sain kuvaan vielä lisää värejä tuomaan iloa. Alun takkuilun jälkeen totesin, että lopputulos muistuttaa kuin muistuttaakin Titityytä - kaikki olikin kiinni varjostuksista ja värieroista, sen vuoksi pelkät ääriviivat eivät soittaneet mitään kelloja.




Iloista lähikuvaa karvatassumme naamasta. Huomatkaa suupielten ruskea mähmä, joka on jo pinttynyt turkkiin kaiken sottaisen nuuskimisesta. Huomionarvoista on myös nassun varjostuksessa käytetyt violetti ja sininen sävy. Kun sain kuvan piirretyksi, leikkasin sen muoroja mukaillen irti, neulasin liivini selkään ja siksakkasin kiinni. Siinä komeilee, virallinen Tyylilyylien jengiliivi! Kannan sitä ylpeydellä ja rakkaudella.




Loppuun vielä pikkuinen kurkistus joulumyyjäispöytämme antiin - pieni erä printtejä tekemistäni vesiväritöistä on tulossa myyntiin silloin!


Niin joo. Valmistuin silloin 2014 keväällä, mutta pääsin Lapin Yliopistoon vaatetussuunnittelulle tänä syksynä, ja olen ollut ahkera ja työteliäs opiskelija jo kaksi kuukautta! Jee.

-Juulianna

tiistai 24. helmikuuta 2015

Kangaskassikuvituksia


Parit kangaskassit olen unohtanut tänne postata, toinen näistä on tänä aamuna tehty ja toinen jo puolisen vuotta sitten. Kuvaa alla:




Tyylilyylit sekä Dracula.




Dracula on päässyt hieman ryppyyntymään, se on se vanhempi näistä kahdesta. 
En oikein tiedä miksi piirsin tämän, tuntui vain siltä!




Tämä taas on minun ja erään ystäväiseni oma juttu jota on mahdoton selittää :D Nainen kuvassa on Lagertha Vikings-sarjasta aika rajusti tyyliteltynä, taustalla lentää hanhiparvi ja muuta mukavaa. 


Tahtoisin tehdä kangaskasseja taas aktiivisemmin, mutta itselleni en enää viitsi kun niitä pursuaa jo ovista ja ikkunoista. Teen näitä tilauksestakin enkä pyydä huimia summia vastineeksi, vinkvink :)

-Juulianna

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Suuri tyllipainajainen - kukkatutu


Törmäsin netissä pyöriskellessäni kukkatutuihin, ja heti ensimmäisen nähdessäni päätin tahtovani kokeilla itsekin sellaisen valmistamista. Valtaosa löytämistäni kuvista oli lasten tutuista, joissa niissäkin oli vain muutama hassu kukkanen kiinni. Pari aikuisille mitoitettuakin löysin, mutta nekään eivät olleet ihan sitä mitä itse hain. Kokeilu siis alkoi! Tätä aiemmin en olekaan tainnut koskaan työstää tylliä, ja voin kertoa että ärräpäitä lensi, ainakin aluksi. 




Eka versio näyttää tältä. Helmoja on kolme kerrosta joista kaksi tylliä ja yksi valkoista polyesteriä. Molemmissa tyllikerroksissa on tekokukkia, mutta uloimmassa niitä on enemmän. Uloimmassa kerroksessa on myös pitkä tyllinauha muhkeuttamassa helmaa entisestään. Vyötäröratkaisuksi päätyi kuminauhakuja, jotta hame sopii monen kokoiselle. 



Kukkia helmaan tulee vielä lisää, kunhan ne postitse saapuvat. Tämän hetken kukat ovat pieniä ja siroja, mutta odottamani kukat ovat suurimmaksi osaksi ruusuja ja pioneja, eli ne varmasti kohottavat helmaa vielä entisestään suuren kokonsa vuoksi. 




Tässäpä vielä sivukuva. Mielestäni olen onnistunut hameen valmistuksessa varsin hyvin ottaen huomioon, että työn suunnittelu oli olematonta, ja lähdin toimeen oikeastaan heti sen kummemmin miettimättä. Tylliä hameeseen on kulunut noin 7,5m, polyesteriä vähän reilu 3m, kukkia on satoja ja hermoni riekaleina. Ei vaan, nautin kyllä projektista. Kankaiden hinta yhteensä hipoo vain viittätoista euroa, mutta kukat nostavat lopullisia valmistuskustannuksia paljon. 

Mukavaa kevättä kaikille!
-Juulianna

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pöykkölän joulumyyjäiset 2014!


Pöykkölän myyjäiset siis! Myyjäisissä oli kolme erillistä myyntihallia, joista pääsimme kolmanteen eli perimmäiseen. Ensimmäisenä päivänä meitä hieman arvelutti että saammeko mitään myydyksi, kun ihmiset eivät tuntuneet löytävän viimeiseen halliin yhtä hyvin kuin muihin, mutta lopulta se osoittautuikin hyväksi jutuksi - ihmisillä oli tilaa katsella ja pysähtyä ihmettelemään myyntituotteita, kun porukkaa oli vähemmän. 



Tässä äiti värkkää maalarinteipin kanssa ja pakoilee kameraa.




Myynnissä meillä oli kasseja, niin huopaisia kuin kankaisiakin, pari pompulahuivia, ruusuvalosarjoja sekä erikoiskoristeltuja pipareita. Selkeästi parhaiten myivät huopakassit, ruusuvalot sekä piparit, joten niitä varmasti otamme myyntiin seuraaviinkin myyjäisiin :)




Valosarjoista oli todella vaikea saada kunnollista kuvaa, kun valo pois päältä köynnösten idea ei tule ilmi, ja valo päällä taas ruusujen rakenne ei erotu kunnolla. Vaikeaa. Mutta kehuja saimme ja moni jäi ihmettelemään, kuinka olimme ruusut tehneet. Jotkut luulivat niiden olevan kaupasta ostettuja, jolloin toki valistimme tehneemme ruusut itse ja ostaneemme vain paljaat valosarjat. 








Tässä kuvaa myyntipöytämme toisestakin sivusta. 




Hieman lähikuvaa ruusuista...



... Ja lisää ruusuja. Tämä valosarja meni eräälle kaverilleni joululahjaksi. Toimii hyvin sekä lasipurkissa pöytävalona että myös valoköynnöksenä ripustettuna. :) 


Minulla on eräs ompeluprojekti käsillä, olen ehtinyt sitä suunnitella ja hiukan valmistellakin ja huomenna aion ostaa kankaat. Aion ottaa varmuuden vuoksi välivaihekuvia, josko saisin niistäkin kirjoituksen kasaan! Sen voin paljastaa, että kyseessä on jotain varsin erikoista ja suloista!

-Juulianna

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Elossa vielä! Esittelyssä opinnäytetyö

Huhhuijaa kuinka kauan onkaan edellisestä kirjoituksesta! Koko blogi ehti välissä jo unohtua, mutta jospa nyt osaisimme taas aktivoitua. Tässä välissä onkin ehtinyt käymään jos jonkinmoista hassua, joista hassuinta lienee se että Juulianna valmistui keväällä ompelijaksi! Tällä kertaa ajattelinkin kirjoittaa opinnäytetyöstäni ja lisätä myös kuvia tekovaiheista ja tottakai valmiista tuloksesta. 

Päätin ommella hieman epätyypillisen kotelomekon. Mekon väriksi valikoitui valkoinen. Malli on kellohelmainen selkä-, rinta- ja vartalomuotolaskoksin sekä venemäisellä pääntiellä. Mekon yläosa on joustavaa materiaalia, kun taas helma on joustamatonta. Vasemmalla kyljellä on vetoketju.




''Eikä siinä vielä kaikki!''
Vaate ei suinkaan jäänyt noin paljaaksi ja yksinkertaiseksi. Koko mekon tärppi on helma, nimittäin siihen käsin piirretyt ruusut. 




Tässä välivaihekuvaa ruususista, joita laskujeni mukaan tuli koko helmaan 20 kappaletta. Lehtiä taas tuli 87, ja koko urakkaan kului noin seitsemän tekstiilitussia. Lopputulos kuitenkin miellytti ja ruusut näyttivät hyviltä helman aaltoilusta huolimatta, jopa liikkeessäkin.




Lopuksi pari kuvaa valmiista tuotteesta mallin päällä. Kuvien laadussa ei ole hurraamista, mutta niistä näkee kaiken tarvittavan.




Tässä vielä takaa. Vaikka mallini olikin pienempi kuin torsonukke, jonka päälle vaatteen rakensin, istui se silti hyvin - tästä kiittäminen yläosan joustavaa kangasta. Arvosanaksi sain K3 eli amiskassa se paras, vaikka mekossa olikin joitain seikkoja joissa olisi voinut parantaa. Kaiken kaikkiaan olin ja olen kuitenkin lopputyöhöni tyytyväinen.


Yritämmä palailla pian asiaan uusien käsityöaiheiden kera, niitä on jonnin verran ehtinyt kertyäkin!
- Juulianna, viimeinkin valmis ompelija

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kuopion Nappi ja Nauha


Nyt pieni kuvavyöry eräästä kuopiolaisesta käsityöliikkeestä nimeltä Kuopion Nappi ja Nauha. Liike oli täynnä lankoja, nappeja, nauhoja, pitsejä, vetoketjuja - kaikkia mahdollisia ompelu- sekä neulontatarvikkeita, mitä vain kuvitella saattaa. Vaikka liike olikin pieni, meillä vierähti siellä melkein tunti aikaa. 








Tässä hypistellään lankoja ja ihaillaan laukkukahvoja, jollaiset tulikin ostettua erästä koulujuttua varten.





Jos minulla olisi teleportti, siirtäisin tämän liikkeen heti rovaniemelle. Harmi, ettei kotikaupungissa ole näin upeata valikoimaa, mutta toisaalta onni, että välillä tulee reissattua muualla ja saa samalla mahdollisuuden tutustua toisten kaupunkien käsityökauppatarjontaan. :)

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kuopiosta kaunista kerrottavaa

Kävimme jälleen vierailulla Itä-Suomessa ja Kuopiossa. Nyt meillä oli paremmin aikaa tutustua Kuopion keskustaan ja sen lanka- ja askartelukauppoihin. Täytyy edelleenkin vain kehua kuopiolaisten ystävällisyyttä ja palveluhenkisyyttä! 
Kävimme aivan ihanassa kaupassa, jossa oli myytävänä lankoja, uskomaton määrä nappeja, kankaita, ihania erilaisia pitsejä sekä muuta mukavaa kädentaitoisille ihmisille. Minä en tietenkään muista liikkeen nimeä, mutta onneksi Juulianna muistaa. Juulianna otti liikkeen sisältä pari kuvaa, jotka liittää tähän jutun jatkoksi. Lisäksi kävimme rautatieaseman lähellä olevassa askarteluliikkeessä, jossa oli todella asiantuntevaa palvelua. Uskomatonta, kuinka hyvä olo tulee hyvästä ja luonnollisesta palvelusta!
No, nyt minun täytyy palata takaisin opiskelukirjojen pariin. Väliaikatietona kerrottakoon, että mörkö-lapaset edistyvät kyllä, mutta hitaanlaisesti. Toinen lapanen on valmis, ja toista olen kutonut peukun kohdalle. Täytyy myöntää, että opiskelut häiritsee nykyään pahasti tätä minun luovaa tekemistä!